Ninni Aalto: Sähköjänis
Tekijä: Ninni Aalto
Kustantaja: Lempo kustannus
Ilmestynyt: 2011
Sivuja: 80
”- Tekisikö tämä herttainen pikkukaveri mitään sellaista? -Noin ne sanoivat Hitleristäkin.”
Hitlerillä ei ollut pitkiä korvia, toisin kuin jäniseläimellä nimeltään Schopenhauer. Jänis esiintyy albumissa kriitikkona niin meille lukijoille kuin Ninnille itselleenkin. Kovakantisen kirjan tarinat ovat lyhyitä ja usein otsikottomia, joka varmasti johtuu siitä että ne on ensin julkaisu sähköisessä muodossa sarjakuvablogissa (ninni.sarjakuvablogit.com, jossa sarja jatkuu edelleen). Jutut kuitenkin soljuvat niin hyvin keskenään, että se ei haittaa.
Muutenkin näkee, että sarjakuvat on tehty yksittäisinä juttuina nettiin. Piirrostyyli vaihtelee kovastikin juttujen välillä, lähinnä erittäin toimivasta vähän vielä parempaan. Ruudut ovat leppoisia, sillä perinteisiä mustia palkkeja ei ruutujen välissä käytetä, vaan erottajana toimivat taustan värit.
”-Miten hemmetissä voikin taas selkä olla näin jumissa?”
Mutta, sitten itse tarinoihin. Ne on jaettu viiteen kappaleeseen, jotka ovat Graafikon elämä, Bibliofilia, Hämmästyttää kummastuttaa, Seikkailua & Jännitystä, sekä Syötävän hyvää. Suurinta osasaa kappaleista Schopenhauer varoittaa lukemasta. Luin ne silti, sillä piirretyt jänikset eivät minua komentele. Albumin keskiöön nousevat tässä puolielämänkerrallisessa sarjakuvassa graafikon ”niin kutsuttu” elämä, sekä Ninnin poikaystävä ja eläimet.
Kanssagraafikkona samaistuin monessa kohtaa, joskin juon oman kofeiinini fenyylialaniinin lähteen kanssa, sillä suomalaiset eivät yksinkertaisesti saa sitä tarpeeksi luonnosta. Lisäksi, kahvi on pahaa.
”-Jotkut väittävät, ettei kävellessä voi lukea. Täyttä puppua.”
Kirjan lukee melko nopeasti, sillä vaikka sivuja onkin päälle 80, niin suurimmalla osalla on vain kaksi ruutua. Painotyö on laadukasta, ja kovat kannet sopivat tähän kuin nenä päähän.
Lopetan arvostelun tähän esimerkkiin, joka on napattu suoraan tekijän itsensä blogista, ilmaan minkäänlaista lupaa.
Sarjakuvat 