Emmi Nieminen: Vahinkoraja
Tekijä: Emmi Nieminen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kumiorava
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 52
”-Mä kerroin muute mun tyttökavereille susta ja et oot aika iso poika.”
Ihmistä voi kuvata monella tapaa, mutta jotenkin on tullut tavaksi että itsestäänselviä asioita ei saa sanoa. Ei saa sanoa ”kyl sä tiet, se tumma kaveri” tai ”niin se oli se vähän lyhempi tyttö”. Mutta se on sama kuin yrittäisi kertoa siitä kaljusta kaverista, tykkää pukeutua tummiin, käyttää välillä silmälaseja… ai niin, ja on Apulannan laulaja.
Markus on räätäli, pitää uimisesta, tapailee Niinaa ja painaa pienen elefantin verran. Mutta sitä ei sanota. Ihmisten katseet kertovat kuitenkin paljon. Mutta pahinta ei ole tuntemattomien ihmisten katseet, vaan se kun oma kumppani pitää sinua vain seksiobjektina. Niina ei halua olla Markuksen kanssa julkisesti, eikä halua seurustella.
”-En mä inhoo itteeni.”
Albumi on kirjoitettu hyvin. Tekstiä on verrattain vähän, mutta tunnelmaa luodaan kuvien kautta todella voimakkaasti. Vaikeasti sanoiksi puettavia tunteita ja ajatuksia tuodaan julki melkein albumin joka sivulla. Kuvituksesta on erityisenä kehuna nostettava se painottomuuden tuntu, joka on saatu uimahallikohtauksiin. Tämän tarinan kohdalla on kovin vaikea puhua käsikirjoituksesta ja kuvituksesta erikseen, sillä ne täydentävät toisiaan niin saumattomasti.
Väreinä on käytetty mustan ja valkoisen lisäksi lähinnä turkoosin eri sävyjä, ja se toimii. Kansi ei kerro mitään sisällöstä, mutta on kuvana jotenkin rauhoittava.
”-Me tiedetään, ettei se oo helppoa. Ihmiset kokee usein että kroppa on se, joka ei sovi päälle.”
Sarjakuvat 