Aapo Kukko: Riekaleita
Tekijät: Aapo Kukko
Kustantaja: Arktinen Banaani
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 80
”Oletteko hullu? Tuetteko te terveen moraalin rappiota?”
Kuten edellisestä arvostelustani (Hokki – Jatkosodan viimeinen kaukopartio) käy ilmi, sotasarjakuvaa julkaistaan suomessa edelleen runsaasti. Mutta lasketaanko Riekaleita sotasarjakuvaksi? Koitan vastata kysymykseen.
”Poikani on myös kieltäytynyt sodasta.”
Albumi koostuu kuudesta itsenäisestä tarinasta. Jokainen kertomus käsittelee jotain aihetta, jota ei perinteisesti ole käsitelty sotasarjakuvassa. Aiheita kuten homoseksuaalisuus, rintamakarkuruus ja huumeiden käyttö. Kuten Kukon aiemmissakin sotaan sijoittuvissa albumeissa (U-255 – Sukellus pohjoisessa -trilogia), varsinaisia sotakuvauksia ei paljon ole, vaan pääpaino on ihmisissä – ja tunteissa.
”-Olisipa vaan sitä viinaa.”
Myöskään kuvitus ei käy yhteen Korkkareista tutun tyylin kanssa. Aseet ja asepuvut ovat tunnistettavia, mutta kerrankin likaisia. Myös sotilaat ovat likaisia, haisevia ja väsyneitä. Poissa ovat sankarilliset kiiltokuvan omaiset uroot, jotka mistään välittämättä juoksevat pelastamaan vihollisenkin armottomalta tykkitulelta. Lyhyissä tarinoissa on jokaisessa vain muutama päähenkilö, joten heitä on mahdoton sekoittaa toisiinsa. Jokainen saa oman äänen ja oman ulkomuodon.
Koska pääpaino on ihmisissä, jäävät ruutujen taustat välillä lapsipuolen asemaan. Ne ovat monesti kokonaan valkoisia tai mustia. Aapo käyttää monissa paikoin taustoissa myös abstrakteja kuvioita, kuten kolmioita, lisäämään tunnetta.
”Me ei olla nukuttu kolmeen viikkoon.”
Jos albumista pitäisi jotain nillitettävää löytää, niin sanoisin että lukuja jakavat tekstit olisivat saaneet olla vähän selkeämmin ja isommalla. Kahden ensimmäisen jutun välinen otsikko jäi aluksi kokonaan huomaamatta, mikä teki siitä huomattavasti vaikeamman ymmärtää.
Perinteistä sotasarjakuvaa tämä ei ole, se on varma. Tämä on se uusi tuulahdus, joka jokaisen talvi- ja jatkosotaa ihannoivan ihmisen pitäisi lukea. Sillä sotaa ei pitäisi ihannoida. Tai kuten Kukko itse loppusanoissaan ilmaisee: ”Eli nyt saatana ne aseet auroiksi, ollaan tässä jo hetki odoteltu. Kiitos.”
Ja tätähän saa kätevästi mm. Sotakirjastosta
Sarjakuvat 