Pertti Jarla: Jäätävä Spede
Tekijät: Pertti Jarla
Kustantaja: Like
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 96
”Meidän on lakattava hidastelemasta, Harbin!”
Voiko Pertti Jarlasta edes puhua mainitsematta hänen pääteostaan sarjakuvan alalla? Kun aloitan arvostelun tekemistä kuinka paljon annan ”Kapteeni Tserepin” maineen vaikuttaa tähän? No ei sentään. Vaikka Jarlan sotasarjakuvassa Kapteeni Tserep onkin hetkensä ja pidän siitä, niin kai se Fingerpori taitaa isommalle yleisölle olla se tutumpi sarjakuva.
Jäätävä Spede on omaelämänkerrallinen tarina, jossa saamme seurata Pertiksi kutsutun ihmisolennon elämää lyhyinä episodeina. Teos nojaa vahvasti huumoriin, ehkä hiukan erilaiseen kuin Fingerporeissa, mutta huumoriin kuitenkin. Pertin elämä lapsuudesta armeijan kautta miehen ikään ja vähän ylikin käydään läpi, ja näin tuodaan tätä suosittua sarjakuvantekijää lähemmäksi meitä tavallisia kuolevaisia. Hänkään ei ole aivan täydellinen.
”Jossain mättää… jossain syvällä…”
Heti albumin alussa saamme maistiaiset kesken olevasta rallisarjakuvasta. Tämä on kuitenkin ilkeää pilailua lukijan kustannuksella, sillä tätä seuraavaa rajapyykkiä mestarillisen Jarlan tuotannossa ei näytetäkään kokonaan. Ehkä myöhemmin, toivon ja luon synkän katseeni alas. Albumin tarina noudattaa Pertin omaa muistia, mikä oikein onkin, sillä Pertin elämäähän tässä käsitellään. Yksittäisiä tarinoita Jarlan elämän vaiheilta käydään läpi yksityiskohtaisen tarkasti. Omaelämänkerrallinen vivahde saadaan aikaan, kun päähenkilö ei kerrokkaan asioita kronologisessa järjestyksessä, vaan hyppii ajassa kuin paraskin aikalordi.
Juonellisia virheitäkin kuitenkin löytyy, vaikka teos perustuukin tositapahtumiin. Heti alussa näytetään kuinka Pertti ei päästänyt kissaansa mukaan vessan lattialle, vaan tämä joutuu mankumaan oven takana. Kuitenkin myöhemmin kissa onkin sisällä vessassa? Claffi-virhe, vai kosminen madonreikä, emme ehkä saa koskaan tietää.
”Pelästyin koska mulla oli kolme grammaa hasista. Nielin ne kaikki… Mutta ei mua sitten pysäytettykään.”
Koko kirjan ajan jälki on tasaisen Jarlamaista, mutta hahmot muuttuvat kovin. Tätä epätasapainoa näkee varsinkin niissä välikohdissa joissa näytetään vessan lattialla makaavaa Jarlaa. Eihän häntä meinaa samaksi hahmoksi ulkonäön perusteella tunnistaakaan. Tähän kuitenkin on looginen selitys, joka paljastetaan meille heti kättelyssä. Tähän väliin pieni SPOILER-varoitus, sillä seuraava lause sisältää spoilerin. Pertti Jarlaa ei esitäkkään kirjassa Pertti Jarla, vaan joukko muita näyttelijöitä. Tämä on kumma sinänsä, sillä mehän tiedämme maestron itsensäkin pystyvän näyttelemään, kuten ”Kabanossin veljekset”* makkaramainoksesta olemme oppineet.
Kirjaan on myös saatu värit. Tai pikemminkin väri. Sillä perinteisen mustan ja valkoisen lisäksi sivuilla on kirkkaan oranssia. Ei sitä oranssia jota käytetään huomioliiveissä, vaan vähän tummempaa. Se on siellä tehovärinä.
”Hei lähde meille yöksi mulla on… sarjakuvia ja, tota, kissoja.”
Kirja on hauska ja sopii varmasti kaikille jotka Fingerporistakin pitävät, kunhan oppivat lukemaan sarjakuvaa enemmän kuin kolme ruutua kerrallaan. Plus sitten kaikille muille, jotka eivät pidä Fingerporista, mutta pitävät Pertti Jarlasta. Onhan se ihan kiva mies. Olen nähnyt sen juoksevan Helsingin sarjisfestareilla. Siellä vaan paineli menemään. On se ihme epeli!
*Pertti on se jolla on sombrero päässään
Sarjakuvat 