Asterix ja Caesarin papyrus
Tekijät: Jean-Yves Ferri ja Didier Conrad
Kustantaja: Egmont kustannus
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 52
”Idefix, on rumaa olla mustasukkainen.”
Voittamattomien Gallialaisten kylä saa haltuunsa osan Caesarin kirjoittamasta kirjasta ”Gallian sota”. Kirjan osanen paljastaisi julkitullessaan Caesarin kyvyttömyyden sankareidemme kylän voittamisessa. Kun tähän vielä sotketaan kirjekyyhkyt ja horoskoopit, niin tappelut roomalaisten sotilaiden kanssa ovat yhtä todennäköisiä kuin tappelut omankin kylän väen kanssa.
”Te roomalaiset olette aina haastamassa riitaa! Oletteko yhtään ajatelleet minun horoskooppiani?”
Asterixin uusi aalto, eli toisin sanoen uusimmat Asterixit, eivät ole enää vanhojen mestareiden tekemiä. Vetämään on päästetty uusi kaksikko Jean-Yves Ferri ja Didier Conrad. He ovatkin onnistuneet luomaan melko täydellisesti René Goscinnyn ja Albert Uderzon maailman sijoittuvan sarjakuvan. Hauskana huomautuksena on kuitenkin pakko huomauttaa, että Goscinnyn ja Uderzon nimet ovat edelleen kannessa, jopa isommalla tekstillä kuin seuraajiensa. Mutta hei, eihän se Disneykään kaikkia Aku Ankkoja ole piirtänyt.
”Uskallappas sanoa, ettet usko tähtiin, nuori vääräuskoinen!”
Parhaimpien Goscinnyn tarinoiden* vauhtiin ei Ferri kuitenkaan ihan yllä. Sanaleikit ja sankareidemme naljailut ovat edelleen ihan mukiinmenevää luettavaa, mutta välillä tuntuu että albumi kulkisi vähän liiankin tuttuja latuja. Kävellään metsässä, Obelix ei saa taikajuomaa ja joku tippuu puusta. Bardi Trubadurix on sentään saanut kerrankin mielekästä tekemistä juonen kannalta.
”Tehkää niin kuin minä – äkkiä! Ku-ruu kuu!”
Uderzon saappaisiin on ollut helpompi astua. Kun kaikki hahmot ovat näyttäneet alusta asti kuin kopiokoneella otetuilta, niin omaa tyyliä olisikin ollut vaikea lisätä mukaan. Tässä albumissa kopiokone-efektin huomaa varsinkin kuvissa, joissa on kaksi hevosta vetämässä vaunua. Sillä järjestään on niin, että toinen hevosista katsoo alaspäin, kun toinen korskahtelee ylöspäin. Jos eroavaisuuksia näiden kahden piirtäjän välillä koittaa oikein etsimällä etsiä, niin alkuperäisissä on tunnuttu suosivan hieman paksumpaa viivaa tussityöskentelyssä. Kuvissa suositaan edelleen täysin sivulta kuvattua tapaa, jossa ruudun alareuna esittää lattian virkaa. Mutta tässä kaikessa ei mitään moitittavaa ole. Kun ottaa Asterixin seikkailut käteensä, niin onhan sen aina näytettävä samalta!
”Lihavako? Kuka on lihava?”
Alkukielistä teosta en ole lukenut. Ja vaikka olisinkin, ei siitä mitään hyötyä olisi ollut, kun en kerran ranskaa ymmärrä. Suomennos (Outi Walli) on näin ollen luokiteltava hyväksi, sillä mitään huomautettavaa en siitä löytänyt. Parhaaseen Asterix tyyliin tästäkin albumista löytyy karikatyyrejä tunnetuista ihmisistä. Liikun kuitenkin niin vähän ”oikeassa” maailmassa, että yhtään heistä en tunnistanut.
Koska en oikein mitään kunnon moitittavaa Caesarin papyruksesta löytänyt, niin sanottakoon kuitenkin tämä. Orvoilta nämä yksittäiskappaleet näyttävät, kun ne joutuu hyllyssä latomaan Asterix-kirjaston mahtavien opusten viereen. Mutta ehkä siinäkin puhuu vain keräilijä minussa.
”Niinkö, ja juosta hullun lailla heinikossa? Yäk yäk yäk!”
*Asterix ja ennustaja on kaikkein paras. Uskokaa pois vaan.
Sarjakuvat 
Taitaa mennä tekstissä Uderzot ja Goscinnyt sekaisin.
Uderzon saappaisiin helpompi astua? Sopii kokeilla itse kuinka helppoa on jäljitellä U:n tyyliä.
TykkääTykkää
Totta, kiitokset! Kävin muokkaamassa tekstiä, nyt pitäisi olla oikein!
En millään tavalla väitä että Uderzon tyyliä olisi helppo jäljitellä, pelkästään että sitä olisi hiukan helpompi jäljitellä kuin Goscinnyn nerokasta tapaa kirjoittaa käsikirjoituksia.
TykkääTykkää