Kirkonpolttajatar ja muita kertomuksia
Tekijät: Juha Vuorma
Kustantaja: Kaapu Press
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 60
Taitelija Juha Vuorma on tuttu niin Kaapuveikko sarjastaan, Kemin valtakunnallisesta sarjakuvakilpailusta koostetusta albumista ”Hitleri poimii hilloja”, sekä lukuisien levynkansien kuvittajana. Tuore teos ”Kirkonpolttajatar ja muita kertomuksia” koostuu kahdestatoista yksittäisestä novellista. Sillä myönnettävä on, että nämä selkeääkin selkeämpiä novelleja. Lyhyitä juttuja jossa kaikki ylimääräinen on karsitty pois jotta on voitu keskittyä olennaiseen. Vaikka jokainen juttu toimiikin hyvin omana kokonaisuutenaan, niin onneksi ne toimivat myös peräkkäin laitettuna.
On myös mukava huomata, että kaikki tarinat eivät jankkaa yhtä ja samaa, vaan niissä on mukavasti vaihtelevuutta. Juha on saanut hyvin mahdutettua yhteen albumiin länkkäreitä, kauhua, dekkarin aineksia ja ihan puhdasta absurdismiakin.
”Minä olen ei-kukaan. Ja minun nimeni on kuolema.”
Vuorman hyvin omintakeinen tyyli kirjoittaa käy ensimmäisten sivujen aikana jo selville, ja se pitää pintansa loppuun asti. Senttiäkään se ei anna periksi tai lankea omaa tasoaan huonomman tekstin tasolle. Jokainen juttu on kirjoitettu tietyllä lyhyellä aiheella tai hahmolla. Näistä upeasti nousivat esiin albumin päätarina ”Kirkonpolttajatar”, joka vetää kaikki ennakkoluulot edes- ja takaisin ennen kuin pääsee loppuun asti, sekä ”Hitleri poimii taas hilloja”.
Hitleri muuten onkin ainoa henkilö joka esiintyy useammassakin jaksossa. Muita pahankurisia pääosan esittäjiä ovat mm. Kuolema, Piru, Perkele ja Saatana. Mustan huumorin puolella siis mennään melko vahvasti.
”No Hitleri! Poimii hilloja tuossa suolla, perkele ihan vieressä! Meidän mailla!”
Vaikka tarinat seilaavat synkillä vesillä, niin taide ei sitä tee. Tummanpuhuvaa jälkeä kyllä löytyy, ja mustaakin on uskallettu käyttää reippaasti, mutta laadusta ei olla tingitty tippaakaan. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja taustat vaivalla tehtyjä. Tunnelma oikein tirskuu ulos jokaisesta kuvasta. Tussityöskentelystä on erikseen oikein annettava kehuja, sillä niin eläväistä se on. Eikä karkaa kertaakaan liioitelun puolelle. Jos jotain vikaa on etsittävä, niin käsien anatomia ei ehkä ole aivan hallussa ja suurinpiirtein jokaisen henkilön pitäisi käydä manikyyrissä oikein pikaisesti, tai ainakin vilauttaa kynsiään moottorisahalle. Tämä kuitenkin on pientä vikaa suuressa kuvassa.
”Kyllähän sinä ketku olet natsi ja natsina pysyt! Ikuinen natsi!”
A4 kokoinen albumi on näyttävän näköinen, mutta osa sarjoista olisi voinut toimia vähän paremmin pienemmässä koossa. Painotyö on kuitenkin laadukkaan näköistä. Jos metalli-musiikki, musta huumori ja taidolla tehty sarjakuva kiinnostaa, niin tämä albumi on juuri sinua varten.
”Mitäkö haluan…? Palkkion. Olen palkkionmetsästäjä.”
Sarjakuvat 
Paluuviite: Juha Vuorma: Kaapuveikko 4 – Karhujen sukua | Sarjakuvat