Keski-Suomen Sarjakuvaseuran neljäs vuosijulkaisu: Sound of comics

Keski-Suomen Sarjakuvaseuran neljäs vuosijulkaisu: Sound of comics

Tekijät: A-K Salonen, Juri Kanerva, Maria Lehikoinen, Antti Arvola, Ville Rautiainen, Juho Hautala, Juha-Matti Kinnunen, Heidi Ruotanen, Iikka ja Avi Heikkinen
Kustantaja: Keski-Suomen Sarjakuvaseura
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 112

Keski-Suomen sarjakuvaseuran neljäs julkaisu käsittelee musiikkia. Kannessa onkin heti parodioitu Miley Cyrusin Wreckin ballia, mutta alaston Miley on vaihdettu alastomaan gorillaan. Tai no, on sillä saappaat. Sillä gorillalla. Kun aiempi numero oli lehti-muotoinen, niin tätä voi jo hyvällä omallatunnolla kutsua albumiksi. Liimaselkäinen ja melkein kaksi kertaa pidempi kun on. Harmittavasti kuitenkin selkämykseen ei olla laitettu tekstiä. Lisäksi keräilijä minussa harmittelee näiden kahden julkaisun laittamista vierekkäin hyllyssä. Koskapa teos alkaa olemaan loppuun myyty, niin sen voi lukea ilmaiseksi täältä.

”Who taught you emotions?”
1
Mutta mennäänpä itse asiaan. Lehden aloittaa A-K Salosen Monochrome Journey, joka kertoo tunteista ja matkoista joihin musiikki voi sinut viedä. Kaikki teksti on hoidettu laulun sanoin, mikä antaa mukavan tunnelman. Kulmikas piirrostyyli yhdistettynä leppoisiin harmaasävyinen, saa aikaan rennon olon.

”Cle, eikö tähdet näytäkin nuotelta?”

2Cle on Juri Kanervan kaksisivuinen juttu, joista toinen sivu tuntuu täytesivulta. Ihan kiva perusidea hyvin pelkistetyllä tyylillä. Mutta hiukan liian lyhyt että siitä saisi mitään irti.

”Don’t get me wrong, I love you, but does that mean I have to meet your father?”
3
Myös tässä Maria Lehikoisen työssä (Simple and Clean) on käytetty laulun sanoja suoraan viemään tarinaa eteenpäin. Ja siinä se onnistuukin hyvin. Viidessä sivussa Lehikoinen onnistuu kertomaan kokonaisen tarinan alusta loppuun, melkein kokonaan ilman dialogia. Piirrosjälki on melko yksinkertaista ja harmaasävytettyä, ja taustat puuttuvat monesta ruudusta kokonaan. Soittimet on piirretty hyvin, jos siis molemmat kitaristit soittavat ukulelea.

”Marja-Sisko & Kuumat Aallot: Ai, kuin en nainen mä oo?”

4Jari Moilasen Gig-Antti on tekstiltään yksi albumin toimivimmista. Musiikki kun on aiheena, on Jari päättänyt pistää päähenkilönsä Gig-Antin laukomaan puujalkavitsejä muusikoista ja kappaleiden nimistä, sekä sanoituksista. Mukaan mahtuu muutama vanhaakin vanhempi sutkaisu, mutta myös monta uutta. Taide tukee tätä muotoa, ja onkin pelkästään sivuseikka.

”Mikset kirjoittaisi uusia biisejä?”
5
Kaksitoistasivuisena on Antti Arvolan Musiikin henkimaailma pisin tarina julkaisussa. Päähenkilönä on Anders, menestynyt muusikko jonka levypomo yrittää saada häntä luomaan uusia biisejä. Tästä alkaa niin omituinen matka viinan, viikatemiehen sijaisen, Elviksen ja Michael Jacksonin kanssa, että pakostikin naurattaa. Kuvituksen tyyli on hiukan sekava ja suttuinen, mutta se sopii tarinaan mainiosti. Yllätyskäännekin on tarinaan saatu.

”Siitä lähtien, kun ensi kertaa kuulit isäsi soittavan.”
6
Mangan suuntaan vahvasti nojaavan Ville Rautiaisen Viimeinen soitto kertoo vanhasta miehestä joka on soittamassa viuluaan viimeistä kertaa ja puhuu muusalleen. Tarina on mukavan pohdiskeleva kasvutarina, josta turhat reunat on karsittu pois. Villen piirrosjälki toimii teoksen puitteissa hyvin, joskin yksityiskohtia olisi saanut olla enemmänkin.

”Tästä instrumentista ei juuri ääntä lähde… mutta väriä sitäkin enemmän.”
7
Kitaran muuttaminen fyysisesti maalausvälineeksi on Juho Hautalan Maalaa se kappale-tarinan pääteema ja kantava tekijä. Voiko musiikkikappaleen muotoilla tauluksi näin yksinkertaisesti? Meille ei anneta valmiita vastauksia tähän kysymykseen. Tämäkin on piirretty manga-vaikutteisesti, mutta huolellisemmin kuin edellinen juttu. Varsinkin liikkeen tuntua on saatu mukavasti ruutuihin.

”Jori & Gulliville”
8
Juha-Matti Kinnunen tuottaa ehdottomasti parhaimman näköistä jälkeä albumiin tarinallaan Wicked Mix. Täysin dialogiton teos lyö visuaalisesti pallon aivan ulos pelikentältä. Sisältö on juonellisesti melko kovaa kommentointia ”nykynuorison” musiikkia kohtaan, eikä sitä peitellä, sillä päähenkilökin oksentaa näyttävästi kuunneltuaan ”Jori & Gullivillen” kappaleita. Lopulta tämäkin kertoo kuitenkin rakkaudesta.

”You know the rules… and so di I!”
9
Rick Rollausta parhaimmillaan! Eihän sitä osannut odottaa näin monen vuoden jälkeen ja suomalaisesta sarjakuvasta! Onneksi se on kuitenkin saatu juonelliseksi elementiksi, eikä keskisormeksi lukijalle. Heidi Ruotasen tarinassa Maailma löytää sut kuitenkin uppoudutaan jälleen musiikin tuomiin fiiliksiin. Taustat ovat tässäkin vain viitteellisiä, mutta ne tuovat tällä kertaa painottomuuden tuntua joka sopii tarinaan mainiosti.

”Pyhän inspiraation hetki.”
10
Albumin toiseksi viimeinen tarina on nimimerkin ”Iikka” Kuiskaus. Karikatyyrimäisesti ja mustilla viivoilla sävytetty päähenklö keittää ensimmäisen sivun ajan kahvia, kunnes siirtyy synkän ahdistuneisuuden kautta keittämään lisää kahvia. Metaa, vahvaa metaa. Tämän lisäksi samalta tekijältä on kaksi puolen sivun pläjäystä, jotka sentään liittyvät musiikkiinkin.

”Lahtasin mun muijan just ennen ku se kappale alko. Siittä mä tiesin niinku et se oli väärin mitä mä tein.”
11
Avi Heikkisen Uskon riemuvoitto päättää tämän teoksen. Tai ei oikeasti, lopussa on vielä tekijäesittelyt. Mutta viimeinen sarjakuva tämä tässä on. Piirrostyyliltään Uskon riemuvoitto on mukavan virkistävä ja viimeistelty, verrattuna moneen muuhun kumppaniinsa tässä albumissa. Harmaasävyt ovat harkitut ja hahmojen ulkomuoto ei vaihtele ruudusta toiseen. Juoni on hyvä ja niin erilainen, että en ala sitä tässä spoilaamaan. Lukekaa itse.

KESSin albumiin on tälläkin kertaa valikoitunut muutama hyvä juttu ja muutama enemmän täytteeltä maistuva. Ylimääräistä tilaa on kuitenkin taas ollut, sillä jokainen on saanut oman otsikkosivun ja jokaisen tarinan jälkeen on yksi tyhjä sivu. Mutta onpahan tilaa nimmareille. Panin myös merkille, että Juha Moilasen esittely puuttui lopusta. Ehkä virhe, ehkä salaliitto. Emme voi tietää.

Advertisements
Kategoria(t): Antologia, Huumori, Suomalainen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Keski-Suomen Sarjakuvaseuran neljäs vuosijulkaisu: Sound of comics

  1. Paluuviite: Hyvää joulua! | Keski-Suomen Sarjakuvaseura

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s