Vuosi lähestyi loppuaan ja loppuikin, kuten varmasti tiedätte. Muiden ihmisten puheista olen päätellyt, että tämä on hyvä aika muistella menneitä. Blogissani ilmestyi tänä olemassaolonsa ensimmäisenä kuutena kuukautena 24 arvostelua, eli noin yksi per viikko. (Joskin painottuen huomattavasti loppuvuoteen.) Koska en kuitenkaan ole kirjoittanut arvosteluja kaikista lukemistani sarjakuvista, niin ajattelin tehdä muutamista mieleenpainuneimmista tapauksista pienen yhteenvedon. Koska olen mikä olen, niin kaikki nämä ovat supersankarisarjakuvaa. Miksi? Koska sitä tulee luettua eniten.
(Ps. lisäsin kaikkien albumien perään linkin mun nettikauppaani, mistä voitte käydä ostamassa kyseisen teoksen itsellenne. Puhdasta kapitalismia siis!)
Darwyn Cooke ja Amanda Conner: Vartijat ennen – Minuuttimiehet ja Silkkiaave
Vaikka tiedänkin, että näillä uusilla Vartijat sarjoilla ei olekaan alkuperäisen Vartijat teoksen kirjoittajan (Alan Moore) siunausta, en voinut kuin nauttia. Pääsin vanhojen tuttujen sankareiden matkaan jälleen. Minuuttimiehet, jotka eivät Vartijoissa saaneet lopulta paljon sivuaikaa saavat nyt arvoisensa seikkailun. Supersankaridekkarit eivät tästä paremmiksi voi tulla. Lisäksi kaikki hahmot saivat paljon lihaa luidensa ympärille. Darwyn Cooke näytti mistä kana pissii käsikirjoittaessaan ja piirtäessään tämän.
Albumin toinen osa, eli Silkkiaave on myös Darwyn Cooken kirjoittama. Tässä hän kuitenkin yhdisti voimansa piirtäjän kanssa, joka on myös kreditoitu toiseksi käsikirjoittajaksi. Amanda Connerin välistä hyvinkin psykedeelinen piirros sopii 70-luvun maisemaan todella hyvin. Ja koska käsikirjoituskin toimii, niin hyvähän tämä on! Suosittelen koko teosta.
Ja tätähän saa mm. Sotakirjastosta!
Brian Azzarello, J.G. Jones ja Lee Bermejo: Vartijat ennen – Koomikko ja Rorschack
Brian Azzarellon käsikirjoitus alkaa välittömästi poliittisilla viittauksilla, jopa niin paljon että jo toisella sivulla esitellään Kennedyjen perhe sivuhahmoina Koomikon taustajoukoissa. Poliittinen sävy ei tietenkään vaihdu kun sukelletaan Vietnamin viidakoihin tai palataan sotaa vastustavaan Amerikan Yhdysvaltoihin. Koska kyse on Koomikosta, niin veri lentää koko teoksen ajan, eikä mustasta huumorista ole puutetta. J. G. Jones panee myös parastaan, jopa niin hyvin että moitittavaa ei löydy.
Koska Vartijoiden hahmoista Rorschack oli itselleni se kaikista coolein, jätin hänen seikkailunsa viimeiseksi. Tämä oli virhe. Vaikka Azzarello saakin otteen Rorschackin maailmankuvasta ja sankarista itsestään, tämä ei yllä muiden albumisarjan juttujen tasolle. Juoni on hiukan liian paikallaan junnaava. Erityispisteet kuitenkin Robert De Niron näyttävästä roolisuorituksesta uusimassaan Taksi-kuskin roolissa. Lee Bermejon maalausmainen tyyli näyttää kyllä hyvältä yksittäisissä ruuduissa, mutta sivukokonaisuudet jäävät tunkkaisen ja täyteen ahdetun näköisiksi.
Ja tätähän saa mm. Sotakirjastosta!
Gregg Hurwitz ja Szymon Kudranski: Pingviini – Tylyys ja ennakkoluulo
Pingviini oli 60-luvun Batman tv-sarjassa hauska tyyppi, 90-luvun animaatiossa melkein tavallinen konna ja Batman Returns leffassa hyljeksitty hirviö. Tämän albumin Pingviini on lähinnä Danny DeViton tulkintaa Batman Returnsista. Kaikkien muiden paitsi äitinsä hyljeksimä Oswald Cobblepot joutuu jo pienenä isänsä ja veljiensä kiusaamaksi. Sama tilanne jatkuu koulussa. Tämä totta kai katkeroittaa nuoren miehen, joka päättää kostaa. Gregg Hurwitz on kuvannut Pingviinin todella synkäksi ja julmaksi ihmiseksi, joka tekee kaikkensa äitinsä puolesta. Ja kostaa tuhat-kertaisesti kaiken kärsimänsä. Szymon Kudranskin taide tukee tätä mahtavasti.
Ja tätähän saa mm. Sotakirjastosta!
Brian Michael Bendis, Steven McNiven ja Sara Pichelli: Kosmiset kostajat
Vaikka luenkin itseni suureksi Marvel-faniksi, niin en tiennyt Guardians of the Galaxystä käytännössä mitään ennen leffaa. Vaikka sarjiksien kaanon onkin hieman eri kuin leffojen. Alussa Bendis kertoo meille pitkän pätkän Tähtilordin aka Peter Quillin vanhemmista ja Peteristä itsestään. Tämän jälkeen päästäänkin sitten kunnolla avaruustaisteluihin. Rentoa meininkiä ja kunnon sanailua! Steven McNiven ja Sara Pichelli vetävät osuutensa kunnialla läpi, ja niin saumattomasti että en erota yhtään missä vaihdot tapahtuvat. Bonuksena tässä on vielä jokaisen päähahmon yksittäiset taustatarinat, joissa Bendis irroitteleekin oikein kunnolla vaihtuvien piirtäjien kanssa.
Ja kerrankin ulkoavaruuden hirviöt hyökkäävät jonnekin muualle kuin Manhattanille!
Ja tätähän saa mm. Sotakirjastosta!
Sarjakuvat 