Vesa Vitikainen, Markus Tuppurainen ja Katja Louhio: Kersantti Napalm – Menneen talven lumia
Tekijät: Vesa Vitikainen, Markus Tuppurainen ja Katja Louhio
Kustantaja: Revontuli
Ilmestynyt: 2016
Sivuja: 66
”Kersantti Napalm on suomen kovin amerikkalainen supersankari” huutaa eräs myyntimies korvaani eräillä sarjisfestareilla. Siinä silmänräpäyksessä huomaan kaksi asiaa. Tuo komea myyntimies on oikeassa, ja hänen äänensä tulee suustani.
”Eilen saadun varmistuksen mukaan amerikkalainen superagentti on saapunut Suomeen.”
Olen ollut Kersantti Napalmin fani jo pikkupojasta asti, kun ensimmäisen kerran loin katseeni häneen. Olin tuolloin 19-vuotias. En koskaan unohda sitä. Voitte siis kuvitella hämmästyneen ilmeeni, kun sain melkein 30-vuotiaani kuulla, että tämä rakastamani hahmo on saamassa oman albuminsa lehtipisteille, ja mikä vielä parempaa, tuo kyseinen albumi sijoittuisi kotoisaan Suomeemme! Innostustani ei hämmentänyt se, että olin jo ehtinyt sekaantumaan sekä Kersantti Napalmiin kustantajan muodossa, että Vesa Vitikaiseen, hahmon luojaan ja pääasialliseen käsikirjoittajaan. Tällä hetkellä tämä on kuitenkin totta, sinäkin voit juuri nyt mennä hyvinvarusteltuun vähittäismyymälään ja ostaa itsellesi tämän nerokkaan kulttuuriteoksen*. Mene. Mene nyt. Älä aikaile. Muista myös, että äitienpäivä on aivan nurkan takana, ja äitisi ei ilahtuisi mistään muusta enempää kuin omasta kappaleestaan Kersantti Napalmia. Koska et kuitenkaan voi hänelle tätä tarjota, niin vie lahjaksi toiseksi parasta, eli Kersantti Napalmin albumi Menneen talven lumia.
”Sillävälin NL:n* suurlähetystössä. *Neuvostoliitto.”
Tarina alkaa Napalmin saapumisesta Suomeen. Napalmin päämajan, PAF:in (Patriot American Force), johtajat, ovat saaneet päähänsä että Suomi tarvitsee apua Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Tästä alkaa huima kamppailu Kekkos-kloonien, Suomalaisten myyttien, supersankareiden, natsi-zombien ja natsi-lonkerohirviöiden kanssa, jossa uni ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa kuten ne vain vuonna 1970 voivat.
”Olen täällä suojelemassa demokratiaanne.”
Käsikirjoitus on puhdasta Vesa Vitikaista. Sukkeluudet seuraavat toisiaan, mutta koskaan ei tarina ajaudu sivuraiteille. Käsikirjoituksen tyyli, jota on aiemmin kehuttu pirstaleiseksi, onkin Vitikaisella parhaimmillaan näissä pidemmissä tarinoissa. Harmittavaa onkin huomata, että tätä käsikirjoittajaa, jonka kynästä ovat lähtöisin eräät suomen myydyimmistä sarjakuvista, ei osata arvostaa tarpeeksi. Ehkä Vesan omintakeinen tyyli ja oikea rahassa maksettu palkka on saanut joillekin herneen nenään. Happamia sanoi kettu puolukoista.
Tässä kohden on myös ylistettävä käsikirjoittaja Vesa Vitikaisen pitkäaikaista yhteistyökumppania supersankari- ja sotasarjakuvien saralla, Markus Tuppuraista. Hänen kaikkialle yltävä tietoisuutensa on hionut tämän timanttisen keihään parhaaseen teräänsä.
”Pakkasyö kuivasi kyyneleet. Joulupukkia ei ollut olemassa.”
Katja Louhion kuvitus on täydellistä mannaa silmille. Tyyliinsä hän on osannut ottaa juuri oikean määrän vaikutteita amerikkalaisesta mainstream-sarjakuvasta. Tämä onkin paras tyyli Kersantti Napalmille, jonka vahvarakenteinen ruumis ja jykevä leuka on onnistuttu kuvaamaan ruudusta toiseen täydellisesti. Tässä albumissa ei tarvitse arvailla, että kukakohan henkilö puhuu tällä hetkellä, vaiva joka vaivaa monia taide-puolen sarjakuvia. Erityistä kiitosta on Louhiolle annettava esimerkillisestä maisemoinnista niin Helsingin kuin Lapin suhteen, kuten myös valokuvantarkasta kuvauksesta tasavallan pitkäaikaisimmasta presidentistä, Urho Kekkosesta.
”En voi paeta. Olen syytön.”
Räiskyvän dialogin alta huomaa jokaisella lukukerralla uusia tasoja, kuten esimerkiksi viittauksia vanhoihin klassikoihin kuten Taika-Jim (s.25), vanhoihin suomalaisiin mainoksiin (s. 31), Hämähäkkimiehen klooni-saagaan (s. 33) ja Suomen Puolustajien Liittoumaan (s. 9). Varsinkin viittaukset vanhoihin supersankari-sarjakuviin ovat ilon ja älyn hölkkää. Vaikka joku heikkomielinen saattaisikin tämän johdosta luulla, että Napalm on vain parodiaa, niin sitä se ei kuitenkaan ole. Se on enemmän kuin esikuvansa, se on Kersantti Napalm.
”Käytetään vanhaa kunnon ”etanolia päätyi juomaveteen”-tarinaa. Tarvittaessa laitetaan sitä.”
Lisukkeena tässä albumissa on tekijä-esittely, sekä värityskilpailu, johon voi osallistua osoitteessa www.kersanttinapalm.com
Tätä tuotetta on saatavilla Sotakirjaston nettikaupasta, mutta hyvät hyssykät sentään ihmiset, sitä on vielä ihan kaupoissakin, hakekaa omanne pois ja vähän äkkiä!*
Sarjakuvat 