Hämähäkkimies vuosikerta 1985 osat 1 ja 2
Tekijät: Bill Mantlo, Ed Hannigan, Jim Mooney, Al Milgrom, Greg LaRocque, Bob Hall, Mike Zeck, Stan Lee, John Romita sr., Sal Buscema, Chris Claremont, John Byrne, Steve Ditko, Marv Wolfman, Joe Sinnot, Pablo Marcos, Rick Magyar, J. M. DeMatteis, Kerry Gammill, Mike Esposito
Kustantaja: Egmont kustannus
Ilmestynyt: 2015 ja 2016
Sivuja: 312 ja 302
Hei arvon arvostelija!
Joko olet lukenut Egmont kustannuksen uusimmat Hämähäkkimies-näköispainokset? Mistä tykkäsit eniten? Itse sain ne juuri luettua ja pidin varsinkin Viitasta ja Tikarista, sekä Doomista. Voisitko vastata seuraaviin kysymyksiin? 1. Mistä Hämähäkkimiehen vihollisesta pidit eniten? 2. Mitä mieltä olit tarinoiden tasosta kokonaisuutena? 3. Entä piirrosjäljen? 4. Mitä muuta haluaisit sanoa näistä albumeista? 5. Mistä alkuperäislehdistä nämä numerot olivat? 6. Paljonko jaksat nostaa?
Terveisin >>Salainen ihailijasi>>
”Tämä on KULTAPYSSY!”
Kiitos palautteesta arvon ”Salainen ihailija”! Olen tosiaan myös täysin sattumalta saanut juuri luettua kyseiset näköispainokset ja päälimmäinen olotilani niistä on hyvinkin myönteinen. Olihan siellä hupsujakin juttuja välissä, mutta täytyy muistaa että ne onkin julkaistu alunperin vuonna 1985. Se muuten olikin yksi parhaimmista vuosista jos minulta kysytään, arvaat varmaan miksi! Samasta syystä en päässyt lukemaan näitä lehtiä tuoreeltaan, sillä oma Hämähäkkimiehen tilaukseni alkoi vasta vuonna 1997. Suurimman osan tarinoista olin kuitenkin päässyt jo lukemaan, sillä olen käyttänyt ahkerasti hyväkseni divareita.
”KUKAAN ei ole Victor von Doomin yläpuolella.”
Mutta koska arvostelutilamme on valitettavan ennaltamäärätyn kokoinen, mennään suoraan kysymyksiin!
1. Näissä kahdessa kovakantisessa kokoomassa ehdottomasti parhaaksi viholliseksi nousi Tohtori Doom. Tiedän, tiedän, kyseinen konna ei esiintynyt yhdessäkään numerossa Hämähäkkimiehen vastustajana, vaan oli mukana yksinomaan lehden vakituisten vierailevien starojen, eli Ihmenelosten heiniä. Oli kyllä hyvä että kakkostarinoiksi saatiin John Byrnen Ihmenelosia! Vaikka näiden seikkailuiden taso nousikin välillä paljon laadukkaammaksi kuin lehden varsinaisen sankarin. Mutta kun kysyit kuka oli Hämähäkkimiehen paras vihollinen vuonna 1985, niin vastaan pitkin hampain että Kraven. Pitkin hampain, sillä konnakaarti oli tänä kyseisennä vuonna luvattoman huono. (Mutta jos kysymys oli kaikista Hämähäkkimiehen lehdistä, niin ehdoton suosikkini on Mörkö, Humberto Ramosin kuvittamana. Niin niin, sanokaa mitä sanotte, minä pidin kloonisagastakin.)
2. Tarinoiden taso oli melko vaihteleva. Alkuvuoden lehtien pahikset kuten Kultakuoriainen, Kulan Gath ja Liekehtijä tuntuvat vanhan lämmitelyltä ja tusinatuotteilta, kunnes päästään Viittaan ja Tikariin. Heidän tullessa mukaan alkavat sellaisetkin kyllästyttävät pahikset kuin Silvermane saada sisäänsä sitä jotain! Muutenkin Hämärin omissa jutuissa huomaa selkeän parannuksen kun saavutaan kohti vuoden loppua, jolloin tarinatkin alkavat olla melko timantteja! Silloin kun Pöllö ja Mustekala iskevät, ei armoa anneta eikä tunneta! Lisäksi on saatu pitkästä aikaa painoarvoa Peter Parkerinkin elämälle, mikä kiinnostaa aina! Parhaaksi käsikirjoittajaksi nostaisin Bill Mantlon, toki vähän alemmalle korkeusasteelle kuin kakkossarjan kirjoittajan John Byrnen.
”MUU naamasi voi kärsiä! Hahah! URKH!”
3. Piirroksen puolella John Byrne vetää kaikkia muita niin kovasti turpaan, että he tulevat kaukana jäljessä. Vaikka ei Ed Hanniganin ja Al Milgromin yhteistyön hedelmäkään mitenkään huono ole. Se ei vain ole niin hyvä kuin Byrnen.
4. Albumit on painettu kunnon paperille alkuperäisin värein ja sisältäen kaiken sen Mail-Manin, mitä niissä kuuluikin olla. Kuitenkin tähän on lisätty vielä alkuun alkuperäislehtien nimet, numerot ja tekijät, mikä on aina hienoa. Eikä siinä vielä kaikki, tämän lisäksi on kaikista tekijöistä lyhyt esittelykin saatu mukaan, sekä Rami Rautkorven ihastuttavat ja opettavat esipuheet. Kyllä meidän Marvelistien kelpaa!
”VANNON, ettei tohtori Mustekalalle ENÄÄ KOSKAAN naureta!”
5. Kuten aiemmin mainitsin, nämä on kätevästi ilmoitettu, joten alkuperäislehdet olivat: The Spectacular Spider-Man 62, 63,64, 65, 42, 66, 67, 69, 70, 72, 73, Marvel Two-in-One 50, The Amazing Spider-Man 94, 1, Marvel Team-Up 79, 121, Fantastic Four 236, 215, 216, 217, 218, 220, 221, 246, 247, Amazing Fantasy 15 ja The Amazing Spider-Man Annual 13
6. Penkistä 130 kg. (Hyvä että kysyit. Olenkin jo pitkään halunnut tuoda tämän esille kehuksellakseni.)
”Etkö muka ole kuullut TARTUNTAKYVYSTÄNI?”
Sarjakuvat 