Brian K. Vaughan ja Fiona Staples: Saga 2
Tekijät: Brian K. Vaughan ja Fiona Staples
Kustantaja: Like
Ilmestynyt: 2015
Sivuja: 152
”Kaveri hei, en toki kiellä ketään kehumasta itseäni neroksi, mutta voin vannoa, että tuossa tarinassa oli kyse yhdestä ainoasta asiasta. Nopeasta tavasta tienata.”
Sagan kohdalla minulle kävi niin vanhanaikaisesti, että liian moni suositteli sitä minulle. Sitä hypetettiin monessakin paikkaa ja kun vihdoin sain ensimmäisen albumin käsiini, niin aloitin lukemisenkin jo ajatuksella että ei tämä nyt niin hyvä voi olla. Eikä se ollutkaan. Ensimmäinen albumi oli ihan ok, ja tajunnan räjäyttävää siinä oli lähinnä se meteli, mikä onnistuttiin nostattamaan siitä kannesta jossa imetetään. Kaiken kaikkiaan siis paljon melua tyhjästä. Rohkeasti kuitenkin jatkoin eteenpäin sarjan toiseen osaan.
”Mutta miksi käyttää koodikieltä? Miksei kirjailija sano suoraan, mitä haluaa?”
Silloinhan se iski päin naamaa. Kun ensimmäisen osan juonen avauksesta ja 
pohjustamisesta on päästy eroon, niin toinen osa tykittää täysillä. Alanan, Markon ja heidään lapsensa Hazelin pakomatka kahta mahtavaa sotaliittoa, palkkatappajia ja muita vaaroja vastaan jatkuu, mutta nyt on saatu tarinaan se oikeanlainen veto päälle. Koska asioita lisäksi täytyy sotkea lisää, puristetaan pakkaan vielä Markon vanhemmat, sekä entinen kihlattu. Eihän se jännitys itsestään synny!
”JA MUNA MELKEIN VALMIS KUORIUTUMAAN.”
Brian K. Vaughanin teksti pelaa. Paremmin en sitä osaa sanoa. Se vaan pelaa. Jokainen lause on mietitty loppuun asti. Kaikissa lauseissa maalataan jotain uutta tälle maailmankartalle, mutta ei tuputtamalla. Juoni kehkeytyy välillä oikeaksi hädäksi, joka oikeasti tuntuu oikealta hädältä, mutta lipuu sitten leppoisan perhedraaman puolella huilahtamaan. Välillä etsitään vastauksia oikean ja väärän välillä ja selvitellään moraalikompassin hihnoja oikein kunnolla. Ei siis ihme, että tämä sarja on saanut tieteiskirjallisuuden Hugo-palkinnon ja kuusi Eisner-palkintoa.
”Marko voi olla omahyväinen aasi, hän ei osaa istua hetkeäkään aloillaan, ja mikä pahinta, hän nauraa omille vitseilleen.”
Kun käsikirjoitus on näin vahva ja sisältää sekä scifiä että fantasiaa, on kuvittaja herkästi helisemässä. Mutta tämä tuntuu vain aamupalalta Fiona Staplesille. Vaikka suoraan sanottuna en tiedä kumpi heistä on suunnitellut esimerkiksi mahtavat ja toimivat ruutujaot, joissa hiljaiset ruudut kaiken melun keskellä pysäyttävät lukijan. Kaikki kuitenkin on juuri niin kuin pitääkin. Fiona osaa pelkistää kuviin kaikkein tärkeimmän, mutta niin, että mikään muukaan ei mene hukkaan. Välillä ehkä näkee, että esimerkiksi päähahmojen päät on piirretty vähän tarkemmin kuin heidän loppuruumiinsa, mutta tätä ei tavallisesti lukien huomaa. Jos oikein etsimällä etsii vikoja joita voisi laittaa arvosteluunsa, niin sen saattaa huomata. Ja värit! Huhhuh. Ne ovat upeat.
”Hän ei selvästikään ajattele järkevästi.”
Mutta te arvon lukijat, jotka olette arvosteluitani enemmänkin lukeneet, tiedätte totta kai että vaikka albumi olisi kuinka hyvä, niin pitäähän siltä jotenkin koittaa vetää mattoa jalkojen alta. Tällä kertaa vika on kuitenkin täällä meidän päässämme. Läpi lehden menee isommaksi kasvaneen Hazelin selostus, jossa hän kommentoi näitä tapahtumia omassa menneisyydessään. Alkuperäisissä lehdissä nämä ovat olleet käsinkirjoitettua, yleensä valkoista tekstiä kuvaa vasten. Sangen helppolukuista. Käännöksessä on kuitenkin turvauduttu konefonttiin ja kummalliseen ratkaisuun sisällyttää nämä tekstit mustina tummiin laatikoihin. Huonossa valossa niistä ei saa mitään selvää. Tämä tosin oli aivan oikeasti ainoita negatiivisia asioita albumissa.
”Tämä sitten sattuu vähän aikaa ihan saatanasti.”
Mukana albumissa on muutamia luonnoksia ja pari vaihtoehtokantta. Muutaman kerran olin saamaisillani nenääni pieniä muumi-vivahteita, lukiessani uusista ja taas uusista hahmoista joita he vastaani heittävät, mutta ehkä se on vain tätä oman suomalaisuuden korostamistani. Joka tapauksessa, sivuhahmot on kaikki toteutettu upeasti ja ihanan monipuolisesti, joten päätän sanomalla että kolmatta (ja neljättä…) osaa odotan innolla.
Sarjakuvat 