No niin, elikkäs. Ehkä siitä on nyt puolitoista vuotta kun viimeksi kirjoitin jotain tänne. Tai siis miten niin ehkä, juurihan minä sen tarkistin. Siinä tosin on hiukan liioittelua, oikeasti siitä on vain vuosi ja kolme kuukautta. Onneksi olen kehittynyt tässä välissä kirjoittajana, enkä enää kirjoita täysin tajunnanvirtana ja ilman punaista lankaa, keskittyen sivulauseisiin ja asioihin jotka eivät liity kyseessä olevaan elokuvaan mitenkään.
Mistä tulikin mieleeni, ensinnäkään en ole vielä maininnut kyseisestä elokuvasta mitään, toiseksi, eikös tämän pitänyt olla blogi joka keskittyy sarjakuvien arvostelemiseen? Piti. Piti olla. Ja onkin. Tai siis tulee olemaan? Mistä minä sen tietäisin. En minä näe tulevaisuuteen.
Zack Snyder’s Justice League tuli siis katsottua tänään. Aionko kertoa teille miten kyseinen elokuva on syntynyt, liikkeistä sen takana tai arvioita mahdollisesta DCEU:n tulevaisuudesta? En. Aionko lihavoida paikkoja ja käyttää kursiivia nimissä? En. Koska nythän on täysin selvää ainakin minulle, että minä kirjoitan tätä täysin itselleni, joten minun ei tarvitse kertoa asioita joita jo tiedän. Loogista eikö totta? Tosin siitä taas päästään paljon syvempiin kysymyksiin, kuten että aionko julkaista tämän tekstin? Jälleen kerran aion kertoa teille, että minä en näe tulevaisuuteen.
Vielä kerran siis varoitus teille jotka tätä tekstiä luette. Tämä ei ole varsinaisesti arvostelu. Tässä ei tule välttämättä olemaan minkäänlaista punaista lankaa, ja jos väitin aiemmin että tässä tulee sellainen olemaan, valehtelin. Tämä on täydellisen muokkaamatonta ajatustenvirtaa, josta on tosin korjailtu kirjoitusvirheitä. Tämän todistaa mm. se, että käytin sanoja ”punainen lanka” ja ”ajatustenvirta” jo toistamiseen, vaikka niinhän ei saisi tehdä näin lyhyessä tekstissä. Lisäksi edelliset lauseet alkoivat sanoilla ”tämä”, ”tässä”, ”tämä” ja ”tämän”.
Aloitetaan siis! Kun ottaa huomioon että tämä oli perusjuoneltaan täsmälleen sama leffa kuin aiemminkin, niin on tässä otettu aimo harppaus eteenpäin. Tämä oli viihdyttävä leffa. Whedonin versio oli kestoltaan kaksi tuntia, Znyderin saadessa leffaansa pituutta neljä tuntia. Kuitenkin tämä uudempi versio oli niin paljon mukaansa tempaavampi, että tuntui paljon lyhemmältä. Paitsi rakkoni mielestä, sillä se ei oikein ymmärrä ajan suhteellisuutta.
Hyvänä puolena verrattuna teatterissa istumiseen oli kuitenkin se, että kysyttyäni kaukosäätimen omistajalta että kävisikö pieni paussi, pääsin käymään vessassa ilman että menetin elokuvasta mitään. (Ensimmäiset sulkeet, jipii! Tarkennuksena haluan sanoa, että ”kaukosäädin” oli tietokoneen hiiri, mutta lause kuulosti ymmärrettävämmältä kaukosäätimen kanssa.)
Varsinkin Cyborgi oli saanut paljon lihaa luidensa päälle (hihii), saaden tarina-arkin joka oli oikeasti järkevä alusta loppuun. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut muiden hahmojen kustannuksella, mikä selittänee osan leffan pituudesta. Vaikka onkin myönnettävä, että Salaman ja Vesimiehen sanailut ja naljailut loistivatkin poissaolollaan, joskin tokihan ne olivatkin Whedonin aikaansaannosta. Kaikki olivat synkempiä kuin aiemmin, mutta koska synkkyys oli tehty tällä kertaa tarkoituksella kokonaan synkäksi, se toimi. Ei ollut sellaisia pakotettuja iloisuuden kohtauksia, jotka olisivat saaneet synkkyyden näyttämään naurettavalta, vaan näyttelijöitä myöden kaikki tuntuivat ottavan synkkyyden tosissaan, jolloin leffan kokonaisuus parani huomattavasti.
Myös pahiksiin oli kiinnitetty paljon enemmän huomiota. Tai no, parademonit olivat edelleen vain paredemoneja, mutta Steppenwolf toimi paremmin. Sisäistä ristiriitaa ja näyttämisen halua, sekä jonkin verran jopa taustatarinaa, ainakin verrattuna aiempaan, joka tuntui hyvinkin Whedonin tämän viikon pahikselta, jolle ei ole annettu mitään muuta motivaatiota tai tarkoitusta kuin olla pahis.
Lopputaistelu oli upea. Siinä oli menoa ja meinkiä ja oikein suuren ja eeppisen supersankaritaistelun tuntua, vaikka edelleenkin valtaosa ajasta menee tietokoneella luotujen kloonien kurmoottamiseen. Olin silti vaikuttunut. Vaikka lopputulos oli totta kai selvä koko ajan, hyvikset tulisivat voittamaan, huomasin oikein jännittäväni loppua kohden, mitä en muista hetkeen tapahtuneen. Myönnän kyllä, että tämä saattoi johtua siitä, että tämä taisi olla ensimmäinen elokuva vuoteen, jonka katsoin isommalta näytöltä kuin kännykkäni. (Olen minä oikeasti katsonut muutamia Disneyn klassikoita ja ainakin Scott Pilgrim vs. the Worldin tuosta telkkaristani, mutta tämä oli sentään tykillä heijastettu kankaalle, ainakin kuusi kertaa isompi kuin tuo minun telkkarini. Mutta jälleen kerran se, että kaikki muu olisi katsottu kännykältä kuulosti siistimmältä, vaikka olikin oikeastaan vale.)
Huonoja puolia tässä oli kuitenkin myös. Monia kohtauksia ei ollut pidennety millään järkevällä materiaalilla, vaan joissain action-kohtauksissa oli hidastuksia hidastusten päälle, ja Batman ravasi hevosella vaikka kuinka pitkään alussa. Mutta ainoat oikeasti häiritsevät kohtaukset olivat lopussa. Tai siis niin, oikeasti vain aika näyttää olivatko ne häiritseviä. Sillä seuraaviin ja mahdollisiin leffoihin viittaaminen on häritsevää, jos tiedämme että niitä ei koskaan tule. Mutta eihän tämänkään pitänyt tulla, joten aika näyttää. Lisäksi, ei näitä loppuja edes ollut puolia siitä mitä niitä oli Kuninkaan paluulla, joten ollaan kai tyytyväisiä.
Scar toimi oikein mainiosti Alfredina, Miles Dyson sai lopultakin kehitettyä robottinsa, ja Amy Adams on täydellinen kaikissa leffoissa ja sarjoissa joissa olen häneen törmännyt. Myönnettäköön tosin, että niitä ovat vain DCEU:n leffat, the Office ja Catch Me If You Can-leffa. Joskin nyt IMDB kertoo minulle, että olen nähnyt hänet myös Buffy the Vampire Slayerissä ja Smallvillessä. Whedonia ja Teräsmiestä jälleen. Onko tämän arvostelu siis tehnyt täyden ympyrän, vaiko vain pysynyt paikoillaan? (Hän oli myös That 70’s showssa, josta hänet kyllä muistan, mutta kutenkin ennenkin, aiempi lause toimii vain paremmin ilman tätä tietoa. Tiedättehän, kolmen sääntö.)
Ben Affleck on edelleen ilman mitään epäilyä paras Batmaneistä tähän asti. Myönnän tosin etten ole nähnyt vielä Pattinsonin Batmaniä, ja että animaatio-batmaniä en laske tässä tapauksessa. Jason Momoa ja Gal Gadot toimivat myös mainiosti, Salaman näyttelijän nimeä en juuri muista, mutta hyvä hänkin. Steppenwolfkin oli parempi kuin aiemmin.
Frank Millerin (joka on mainittava aina) luoma Bat-tankkikin sai esiintyä, antaen toivoa tulevasta.
Yleisenä hämmennyksenä kerron siitä, että kuvasuhde oli vanhan telkkarin mallinen, mikä hämmensi helposti hämmentyviä mieliämme alussa kovin. Mutta sitten siihen taas tottui, niin kuin aina kun katselee vaikkapa vanhaa MacGyveriä, jota tosin en ole moneen vuoteen katsonut.
Tämä leffa ei kuitenkaan kaikkine parannuksineenkaan ollut DCEU:n parhaimmistoa. Sillä ne ovat tässä, laitettuna järjestykseen selostavien tekstiensä kanssa jos tarpeellista. Paras on siis ylimpänä ja huonoimmat alimpina. Eikun hetkinen, tämän onkin jännempi toisin päin, eli siis paras on viimeisenä, ja aloitetaan huonoimmasta.
Man of steel – Olen nähnyt, mitään en oikein muista. Melko tylsä siis.
Aquaman – Meinasi jäädä näkemättä, ennen kuin se saapui johonkin palveluun. Meh.
Birds of Prey – Voimaannuttava leffa jossa paljon naishahmoja, siitä plussaa. Juonta tässä ei ollut, silleen huonolla tavalla, joten tämä oli aika huono.
Shazam! – Viihdyttävä ja melko hauska leffa katsoa kerran. En ehkä koskaan jaksa toista kertaa. Ainoa näistä aiemmista jonka voisi katsoa joskus uusiksi olisi Man of steel, jota en siis kovin hyvin muista.
Justice League – Tämä tuli nyt tähän väliin tämä uudempi. Vanhempi olisi alempana listalla. Tai siis ylempänä. Tai siis siihen suuntaan että se on huonompi.
Wonder Woman – Hyvä leffa, jonkin verran sanomaa ja näyttävyyttä.
Suicide Squad – Uuh! Todella hyvä. Ei kunnon leffana ehkä, mutta leffana jonka voi pistää pyörimään, eikä ollenkaan haittaa jos käy välillä vessassa tai tekemässä jotain muuta, leffaa ei tarvitse keskeyttää. Juonta tässä ei ollut, silleen hyvällä tavalla. Visuaalisesti hauska leffa vailla mitään koherenttia juonta. Pidin.
Batman v Superman: Dawn of Justice – Ehdottomasti paras. Täydellisiä toimintakohtauksia, täydellisia hahmojen kasvutarinoita, hyvät tappelut, hyvät viholliset, näyttävää toimintaa! Todella hyvä! Vielä kun olisi saanut nämä kolme leffaa erillisinä leffoina eikä tänä yhtenä, niin tämä olisi ollut täydellinen-trilogia. Nyt se on kolme pitkää ja näyttävää traileria. Pidin suunnattomasti.
*Uudempaa Wonder Womania en ole vielä nähnyt, joten sen sijoituksesta listalle en tiedä mitään.
Loppusanat.
Kannatti katsoa, saatan katsoa joskus uudelleenkin. Mutta ensin taidan katsoa uudestaan Batman V Supermanin, sillä siitä nautin paljon enemmän. Vaikka jos ihan totta puhutaan, seuraava leffa jonka katson on Eurotrip, sillä se on Netflix-listallani seuraavana. Senkin muuten voisin arvostella tähän: se on ok.
Kiitokset jälleen kerran teille kaikille, jotka olette jostain syystä tänne asti jaksaneet tätä lukea. Kuten aiemmin taisin jo ainakin kerran todeta, tämä ”arvostelu” oli lähinnä minulle, että saisin ajatukseni vähän selkeämään. Lisäksi nautin kovasti siitä, kun tulen tänne kerran vuodessa, ja luen kaikki vanhat juttuni uudestaan niin että olen unohtanut niistä suurimman osan. Silloin luen totisesti tekstiä joka osuu minun huumorihermooni täydellisesti. Eikös elokuva-arvostelut ole perinteisestikin päättyneet tällaiseen itsensä korottamiseen? Eivätkö? Ihan sama, minä olen paras.
Kiitos Tommi ja Atte seurasta, varsinkin kun Atte alussa sanoi ”motherboxeja” äitiyslaatikoiksi, ja minä nauroin. Tommikin ennusti leffasta pari juttua, mutta niitä en enää muista että mitä ne olivat. Joka tapauksessa, menen nyt nukkumaan. Jälleen haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia, että aion vielä joskus todennäköisesti arvostella sarjakuvaakin. Nyt on vaan aika mennyt lähinnä sarjakuvan tekemisiin. Panssarikenraali – Ruben Lagus, ensimmäinen Mannerheim-ristin ritari tulee kauppoihin syksyllä, ja sitähän saa totta kai myös Sotakirjastolta (kun se ilmestyy) www.sotakirjasto.net
- Mikael, Äetsän ninjamies, tuhansien kirjaimien taltuttaja ja mies joka ei keksi juuri nyt mitään kolmatta nimitystä tähän loppuun, väsyttää kai liikaa.
Edit.! Tämähän onkin kummallista. Palasin tekstiini seuraavan päivänä uudestaan, ja löysin sieltä edelleen tarkasta esilukemisesta huolimatta virheitä. Nyt sitten korjasin osan niistä. Lisäksi lisäilin kaikkia juttuja hakukonenäkyvyyden parantamiseksi, sillä vaikka kirjoitinkin tämän vain itselleni, haluan silti että mahdollisimman moni lukee tämän tietysti.
Sarjakuvat 