Kirjoitus sisältää spoilerin, joten ole varuillasi.
Kauhu ei yleensä ikinä toimi minulle. Se on joko liian ennalta-arvattavaa, tylsää tai sitten vain naurettavaa. Ainoa kauhuelokuva, jota olen oikeasti pelännyt, oli Rec, ja sekin vain siksi että katsoin sen 40 asteen kuumeessa, enkä välillä ollut ollenkaan varma tapahtuiko joku asia elokuvassa vai todellisuudessa. Muutamasta slasheristä olen pitänyt, mutta jotenkin miellän nekin enemmän omaksi lajikseen, kuin varsinaiseksi kauhuksi. Ja myönnettävä on, että Screamit minulta pilasivat aivan täysin niitä ennen katsottu Horror movie. Koko elokuvan ajan odotin, että maskipäinen murhaaja tekisi jotain hauskaa, mutta eihän se tehnyt. Tällä tarkoitan kuitenkin sekä Screamiä että Horror movieta.
Mutta, alustuksen jälkeen toiseen alustukseen. Koska kauhu ei yleensä aiheuta minussa muuta kuin myötähäpeää tekijöitä kohtaan, niin en ole montaa elokuvaa jaksanut katsoa. Ellei sitä ole minulle joku todella vahvasti suositellut. Kuten Ring, jo edellä mainittu Rec ja nyt kyseessä oleva Babadook. Toki olen katsonut suurimman osan ns. klassikoista *Manaajan, Hohdon, Sen, Alienit ja ja useamman Perjantai 13 -sarjan leffoista. Totesin tämän kuitenkin olevan liian suuri aukko sivistyksessäni, varsinkin uusien elokuvien osalta. Niinpä katsoin eilen Get outin, joka oli kliseinen kuin mikä ja jätti aivan liikaa juonia auki lopussa. Tänään vuorossa oli Babadook.
Bad a book alkoi kuten arvata saattaa, pahasta kirjasta, joka olisi fyysisenä kirjana huomattavasti enemmän tunteita herättävä kuin koko tämä elokuva. Jos en olisi koskaan kuullut tästä elokuvasta ja olisin törmännyt tähän pop-up kirjaan, olisin pitänyt sitä nerokkaana ja hauskana, vähän jopa pelottavana. Mutta se siitä kirjasta. Babadook on jonkinlainen paha henki, joka yrittää ottaa valtaansa talon kaksi asukasta, lapsen ja hänen äitinsä. Alun psykologinen ote yksinhuoltajaäidin mielenterveydellä leikittelemisestä unohdetaan täysin, kun päätetään että uhka onkin todellinen. Silloin koko elokuvaan saatu tunnelma tippuu ja rajusti. Loppu onkin sitten enemmän tai vähemmän fyysistä uhkaa ja lopputaistelua joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen.
Kun rinnastin ensimmäisen kerran leffan puolessa välissä Babadookin nimenomaan pahaan henkeen, joka vain koittaa manipuloida asukkaita ja heitellä tavaroita, päädyin miettimään Harry Potteria, jossa Weasleyden ullakolla asustaa paha henki. Tuo kyseinen poltergeist kun ei aiheuta kenellekään harmia, vaan vain ulisee ullakolla. Hämmennykseni oli siis suuri, kun elokuvan päättyy samaan tapaan ja lopussa Babadook vain muuttaa asumaan päähenkilöiden kellariin, johon hänelle tarjoillaan matoja syötäväksi.
Kaiken kaikkiaan kyllähän tuon elokuvan katsoi, mutta eipä siinä pelätä tarvinnut.
* Manaajasta en muista mitään, Hohto oli ainoa kirja joka on oikeasti pelottanut, Se oli ihan ok, Alieneista vain ensimmäinen on kauhua, ja kaikki Perjantait sotkeutuvat toisiinsa niin etten enää muista mikä kohtaus kuuluu mihinkin.
Rowling, eli J. K., eli jälkikirjoitus. Sarjakuvien arvosteleminen jatkuu toivottavasti jossain välissä. Jotenkin vain leipäännyin kirjoittamiseen ylipäätään, varsinkin tällaisissa projekteissa joista ei tule leipää saati voita leivän päälle. Tarkoitus on kuitenkin niitäkin jatkaa, kunhan tässä taas ehditään. Tämä teksti taas tuli todella lennokkaasti ulos, sillä lopetin elokuvan katsomisen vajaa tunti sitten.
Sarjakuvat 