Koska minulla on tällä hetkellä oikeaa aikaa käytettävissäni tosi vähän, sillä kaikki oikea aika menee töiden tekemiseen ja perheen kanssa olemiseen, niin seuraavien arvostelujen tai edes kirjoitusten, joita joku ehkä voisi mahdollisesti luulla arvosteluiksi menee vielä määrittelemätön aika. Siksi päätin tässä hetkin sitten että arvostelen tässä nyt muutaman asian teille.
Syyt tähän ovat seuraavanlaiset:
- Kaikki muut projektini ovat juuri sellaisessa vaiheessa, että niistä ei oikein voi näyttää mitään ja niiden valmistumiseen menee vielä aikaa, mutta haluan kuitenkin kovasti huomiota
- Päässäni on paljon ajatuksia jotka pyörivät ympyrää kunnes pääsen vapauttamaan ne kirjoitettuna enkä ajattele niitä enää
- Haluan itselleni valheellisen tunteen siitä, että olen tehnyt, eli saanut valmiiksi edes jotain.
Joten. Nyt aion arvostella teille asioita. Ps. osa niistä saattaa olla osittaisia mainoksia.
Kofeiiniton Pepsi Max
Olen melko tunnettu Pepsi Maxin juoja. Tai siis en ole oikeastaan itse kovin tunnettu, mutta suurin osa jotka minut tuntevat osaavat kertoa että juon lähinnä Pepsi Maxia. Enkä nyt puhu mistään hyväksyttävistä määristä, ehei. Minä juon sitä aamupalalla, ruoan kanssa, välipalalla, janojuomana ja ihan muuten vaan. Se on elämän lähde, sillä se sisältää fenyylialaniinin lähteen. Älkää ottako tätä väärin, minä en juo sitä kello kuuden jälkeen illalla, koska siinä on kofeiinia, ja juon myös tavallista vettä vähintään puolitoista litraa päivässä. Tämä siis taustatietona sille, että minun pitäisi melko hyvin tietää miltä se maistuu. Erotan helposti onko itselleni kaadettu juoma tölkistä, isosta tai pienestä pullosta, vai onko se tullut hanasta, sillä kaikilla niillä on tietty maku.
Kofeiiniton Pepsi Max siis… se maistui hyvinkin oikealta. Jopa hämmentävän paljon. Se oli ehkä inan makeampaa kuin tavallinen, mutta ei paljoa. Jos se ei ainakin vielä olisi paljon kalliimpaa kuin tavallinen, ja todennäköisesti katoaisi kaupoista niin kuin kaikki muut hiemankin erikoiset tuotteet, niin ostaisin sitä lisää. Paljon. Tuosta edeltävästä lauseesta muuten päästään seuraavaan arvostelukohtaani. Kofeiiniton Pepsi Max pääsi siis uudestaan ostettavien listalle. Vähän päälle vuosi sitten olin Maltalla katsomassa ystävääni, ja heidän Pepsi Maxinsa ei maistui oikealle, tai ainakaan samalle kuin täällä Suomessa.
Suomen kielioppi
Tätähän on mukava arvostella. En tarkoita sitä, että kun alan kertoa vitsiä joka alkaa ”Jos on oikein sanoa omenoja, omenoita ja omenia…”, kaikki alkavat huutamaan ja he pitävät yhtä vaihtoehdoista kokonaan vääränä, vaikka kieliopin mukaan ne ovat kaikki oikein. Ei. Minä puhun ratkaisusta jonka mukaan jokaisessa lauseessa pitää olla verbi. Ei pidä.
Myönnän että kirjoitan usein väärin. Useimmiten vahingossa, mutta välillä myös tahallani. Sillä minä en kirjoita niin kuin sitä joku lukisi, vaan minä kirjoitan sitä niin kuin minä sen puhuisin. Esimerkkinä ylioppilaskirjoituksiini kirjoittama lause. ”Isälläni lempi-bändinä oli the Kinks. Minulla se oli Tourniquet. Papallani joku muu.” Täydellisen ymmärrettävä kokonaisuus. Mutta koska viimeisestä lauseesta puuttui verbi, jota en sinne suostunut laittamaan sillä se kuulosti paremmalta ilman sitä, menetin pisteitä. Opettaja sanoi minulle useasti, että ”Saisit äidinkielen ylioppilaskokeestasi joko L:n tai hylätyn, riippuen täysin arvioijasta. Joko ne pitävät tyylistäsi kirjoittaa tosi paljon tai eivät ollenkaan. Mutta se L tippuu sieltä C:ksi ihan oikeinkirjoitustaitojesi ja sääntöjen vastaisuuksiesi takia.”
Sain C:n, olin ihan tyytyväinen. Paitsi siihen että lauseessa pitää olla verbi. Pyh, sanon minä.
Ai niin, se vitsi menee loppuun näin ”…niin sitten on oikein sanoa myös prinsessoja, prinsessoita ja prinsessia.” Ja sen jälkeen olen aina kirjoittanut, että siellä oli monia prinsessia.
George the Knight
(Tämä on se piilomainos-juttu. Paitsi että jos siitä kertoo etukäteen, niin se on vain mainos. Hmm. Unohtakaa äskeinen.) Kuten tuossa aiemmassa postauksessani Zach Snyder’s Justice Leaguesta mainitsin, minä pidän suunnattomasti omasta kirjoitustyylistäni. Se on täysin suunnattu minulle. Ja itselläni kun on vielä todella huono muisti, voin palata vanhoihin teksteihini ja sarjakuviini monia kertoja, ja löytää sieltä vitsejä jotka olen täysin unohtanut, mutta jotka saavat minut repeämään. En siis koita sanoa, että olisin niin nero kirjoittajana, tai että saan kaikki ihmiset nauramaan. Koitan sanoa, että minä kirjoitan itselleni, joten olen itselleni tosi hyvä kohdeyleisö.
Elikkäs siis. Menin pitkästä aikaa osoitteeseen https://www.patreon.com/georgetheknight ja luin omia strippejäni. Suurimman osan muistin joten kuten, osan jopa hyvin. Mutta välillä tuli vastaan useita jotka olin täysin unohtanut ja repeilin. Aion pistää ne tähän alle. Osaa niistä voi olla vaikea ymmärtää ilman kontekstia, osa on paljon hauskempia ilman kontekstia, ja osalla ei ole kontekstia koskaan ollutkaan. En siis aio ehdottaa että menette ja tuette minua Patreonissa, varsinkaan kun en ole sinnekään mitään uutta saanut laitetuksi yli vuoteen. (Siis voitte silti totta kai tukea minua, sehän olisi mahtavaa ja ehkä siinä tapauksessa innostuisin ja aloittaisin taas!)
Mutta koska jokainen tähän mennessä ilmestynyt strippi on sieltä luettavissa ilmaiseksi ilman mitään maksuja, niin suosittelen lukemaan. Minuun ne upposivat kuin kuuma veitsi. Se sattui ihan sikana ja sai aikaan naurua. Nyt, pidemmittä puheitta, tässä on strippejä.
- Mikael, Jukan ja Mirvan poika, Musta Ritari, adhd
Edit. Kaksi päivää myöhemmin luin uudestaan tämän tekstini, ja poistin noin kaksikymmentä ei tahallista kirjoitusvirhettä. Todennäköisesti niitä jäi edelleen, mutta nyt voin väittää että loput olivat tahallisia.
Sarjakuvat 